JeeJeeJee!Supertyytyväinen itseeni,kun en olisi ikinä uskonut pystyväni tähän!Kävin nimittäin aamulla Naistenklinikalla varaamassa ajan itselleni hormoonipolille-ajattelin vihdoinkin että voisin yrittää uutta raskautta keskenmenon jälkeen.Siitä tuli kesällä kolme vuotta aikaa.Helvetin kauan,tiedän-mutta en aiemmin edes uskaltanut ajatellla että hra.Harjulasta ja minusta voisi tulla vanhemmat..Sitäpaitsi olin kolmessa vuodessa rakennellut Nkl:stä sellaisen mörön mielessäni,että..Tosin talsittuani kaatosateessa sinne olin edelleenkin peloissani-enkä syyttä,vakka ilmoittautumisen täti oli ok,joku ihastuttava kätilö jolta edellämainittu kysyi neuvoja mun kolme vuotta vanhan lähetteen suhteen oli ynseä.Olisi pitänyt uusia lähetä terv.keskuksessa.Järjetöntä-Itiksen terv.keskukseen on kuukauden jonot.Sitäpaitsi ei voisi vähempää kiinnostaa ladella intiimiongelmiaan jollekkin finniotsaiselle kaikkitietävälle kandille-tai vielä parempaa hoonoa soomea vääntävälle etiopialaiselle sedälle.Hui!Tehokkaan,mutta ystävällisen jankkauksen jälkeen sain ajan itselleni,syyskuun loppupuolelle-ohjeistuksena-"että lääkäri sitten katsoo"..Tuskin maltan odottaa millainen Tri.Mengele siellä on vastassa.Pelkään suuresti joko täysin välinpitämätöntä -tai sitten sellaista tapausta joka yrittää tehdä mut vaivoineni naurettavaksi&hysteeriseksi."Tämä on ihan normaalia"..jne.Vähän vaikea uskoa,kun viime kerralla ei ollut.Toivoisin vaan että tohtorisetä-tai täti olisivat samaa mieltä sen kolme vuotta sitten lähetteen kirjoittaneen osantonylilääkäri Lindstömin kanssa vaginan batkt.fluor.gram.yms viljelyjen ottamisen tärkeydestä ennen raskauden alkua.Ja antibioottilääkityksen tarpeellisuudesta-koska keskenmenoni aiheutui juuri vt-infektiosta joka levisi kohtuun.No täytyy vaan yrittää olla kovana ja asiallisena-ihan niinkuin nekin.

Ja-perkeles-jos tulee jotain urputusta allekirjoittaneen kolminumeroisesta elopainosta-huudan!Olen kuitenkin perusterve,vernpaineet,kolestrolit,sokerit kaikki ok..Ärsyttää lääketieteen kaavamaisuus.Tuskin kuitenkaan olen ensimmäinen yli satakiloinen äiti?Olen kuitenkin hyvin tietoinen riskeistä,mutta nekään eivät kiellä meitä yrittämästä..Toistaiseksi aiotaan pitää tämä asia Harjulan kanssa kahdenkeskeisenä-siitäkin huolimatta vaikka joku olisi tuloillaan.Ei jakseta hoosaavia ja touhottavia ihmisiä.Varsinkin siksi että kaikki voi mennä taas huonosti.

Aamukymmeneltä matkalla Itiksestä metrolla keskustaan saan Doralta viestin-"en voi tulla kirpparille-krapula!".Ärsyttää suuresti kun tuntia ennen tapaamista mokoma ämmä ottaa ja peruu sen.Ja viel tollaiseta syystä.Itse kykin kiltisti kotona koko vkl:n,vaikka Markus yrutti kovasti houkutella Herculekseen.Ihan sen takia ettei Dora saisi taas syitä naputtaa mun hillittömästä elämäntavasta.Ja sit mokoma biatsu roikkuu ite StadinTähdesssä keski-ikäisten ruutupaita-valintatalo-ihmisten keskllä juomassa Kalliolaisittainkin kallista kaljaa.Mutta Dorallehan tuntuu kaikki olevan oikeutettua-onhan se fiksu ja kypsä yliopisto-opiskelija,jolla on  takana terveydenhoitajan tutkintokin.Sehän oikeuttaa sen pitämään niitä luentojaan mulle aiheena alkoholi&syöminen&shoppailu-ja allekirjottaneen impulisiivisuus suhteessa edellä mainittuihin.Ennen se rutisi mun sukupuolielämästänikin mutta noin viiteen vuoteen siihenkään ei ole ollut aihetta asuessani hra.Harjulan kanssa.Tosinmä tiedän että D.yrittäää vilpittömän blondillisesti"auttaa"mua.Mutta se on toivottoman sokea itselleen.

Anyway,raahasin itseni sitten Doralle,kun se ei saanut raahattua ruhoaan keskustaan-lähdimme pitkälle lenkille Seurasaareen-jossa sen pää selvisi jonkun verran-epätavallista humoristisempi se tosin oli-mikä hyvä.Notkuimme sittem aurigonpaahteessa Tamminiemen kahvilassa vitsaillen-ja ruokkien varpusia..Suloinen hetki?